Sairaita juttuja, kirjoja ja lapasia

Nenäsumute, tuo maailman kahdeksas ihme. Viime viikko olisi ollut aika raskas ilman kunnon lääkitystä, vaikka siitäkin huolimatta tuhosin insinöörin kanssa yhteisvoimin arviolta 17 pientä nenäliinapakettia ja ihan kiitettävästi vessapaperia. Eilinen poskisärky, joka ei talttunut edes särkylääkkeillä, kesti onneksi vain päivän, ja tällä hetkellä niistäminen jatkuu siis kivuitta. 

Olen kiroillut koko viikon sitä epäreilua tosiasiaa, että minä en koskaan sairasta niin kuin "muut". Siis sellaisia normaaleja vilustumisia: Muutaman päivän kuume, nuha, köhä ja that's it. Viime keväänä yskin tuberkuloosinomaisesti yli kuukauden ja suunnittelin jo hyppääväni katolta, kuumetta ei tosin ollut, eikä nenäkään juuri vuotanut. Nyt puuttuu kuumeen lisäksi yskä, mutta poskiontelokipu, päänsärky, pahoinvointi ja korvakipu toimivat ihan hyvinä korvikkeina. Insinööri kärsii flunssasta yleensä alle viikon, ja hänen kohdallaan se tarkoittaa paria nenäliinaa päivässä ja yleistä väsymystä. Väsymys kuuluu kuvaan kyllä meikäläiselläkin, lähinnä siksi, että nukkuminen on mahdotonta täysin tukkeutuneen nenän kanssa. 

Ilmakin on ollut kuin morsian koko viikon, mutta nämä kaksi zombia ovat pysytelleet visusti sisällä saamatta aikaiseksi yhtään mitään. Silloin kun jopa netissä surffailu ja kirjan lukeminen tuntuvat ylivoimaisilta, ollaan niin sanotusti aika huonossa hapessa. Ateriat ovat koostuneet siitä mitä kaapeissa sattui olemaan, mahdollisimman nopeasti laitettuina. Kukaan ei ole siivonnut ja villakoirat murisevat nurkissa. Myöskin tämä harvinainen mahdollisuus, kun insinööri vietti kokonaisen viikon kotona arkena ja olisimme voineet tehdä vaikka mitä, meni täysin hukkaan. Piti etsiä sulhaselle pukua ja kenkiä, käydä Milanossa katsastamassa Cézanne-näyttely, syödä sushia Comossa ja tehdä visiitti Livignoon jossa on sentään lunta, sitä kun emme Suomessa nähneet. Vaan ei. Insinööri sai tosin maalattua uusimpaan tauluunsa pari rakennusta, minä keskityin lähinnä valittamaan nenäliinavuoren keskellä.

Koska kirjojenkin lukeminen on tuntunut liian raskaalta, olen hukannut jo kahdeksan päivää kallista aikaa, jonka olisin voinut käyttää haasteeni suorittamiseen. Haastoin nimittäin itseni lukemaan 50 romaania tämän vuoden aikana. Luen jonkun verran tietokirjallisuutta, mutta kaunokirjallisuutta on tullut luettua Italiassa aika vähän. 50 romaania on ihan siedettävä määrä, ottaen huomioon, että tänä vuonna pitää myöskin järjestää häät ja sitten on häämatka ja Suomen matka ja mahdolliset muut reissut, jotka vievät lukuaikaa useammankin viikon. Siispä tahdiksi muodostuu todennäköisesti "hiukan päälle yksi kirja viikossa". 

Koska suomenkielisiä kirjoja ei ole kovin helposti saatavilla, haaste suoritetaan pääasiassa englanniksi Kindleä käyttäen. Laitteella odottaakin jo valmis lista 40 kirjasta, johon lisäillään ja jota muokataan vuoden kuluessa. Periaatteena on, että italialaisten kirjailijoiden teokset luetaan italiaksi ja muut englanniksi. Ehkä espanjalaisten kirjailijoiden teokset olisi parempi lukea italiaksi, sillä kielet ovat niin samanlaisia, mutta toisaalta italiaksi lukeminen on huomattavasti hitaampaa, sillä joutuisin kääntämään sanoja, vaikka se onkin Kindlen avulla äärimmäisen nopeaa. Ja entäs sitten äänikirjat, joita joskus kuuntelen esim. siivotessani, saakohan nekin laskea? Hiukan tosin huijasin sanoessani, etten ole sairaana jaksanut edes lukea. Aloitin eilen Erin Morgensternin romaanin Night Circus (2011), mutta kahlasin läpi vasta 30% (sivuista en voi puhua, koska kirja on elektronisessa muodossa). 

Niin ja ne lapaset, rukkaset, rasat, kintaat, tumput ja vanttuut sain valmiiksi. Tämä termien skaala kertoo muuten jotakin siitä, kuinka kylmässä Suomessa hanskat ovat tärkeät ja ei-niin-kylmässä Italiassa eivät: Täällä ei varsinaisesti ole edes kahta sanaa erottamaan sormikkaat ja lapaset toisistaan. Sanakirjan mukaan on tosin olemassa termi mezzo guanto, siis puolikas hanska kuvaamaan "sormettomia" käsineitä (kun "sormelliset" kulkevat nimellä guanto), mutta insinöörin mukaan kukaan tuskin ymmärtäisi jos käyttäisin kyseistä termiä, tai he kuvittelisivat minun puhuvan todellakin puolikkaasta hanskasta. 

Mutta siis takaisin asiaan: Sain äidiltäni joululahjaksi uutta 7 veljestä lankaa nimeltään "Polka" ja näistä tuli kyllä varsin hauskat. Snadisti eriparia, sillä väriä vaihtavan langan kohdalla on aika hankalaa saada se aloitussilmukka just eikä melkein samaan kohtaan. Värit tosin vaihtuvat samoissa kerroksissa ja se oli allekirjoittaneen ainoa kriteeri... tai no, peukalossa heittää rivin verran. Hauskasti tuli tuohon jälkimmäiseen (päällimmäiseen) lapaseen noinkin järjestelmällinen kuvio tuosta valkoista ja vihreää vuorottelevasta jaksosta, ensimmäisessä on vain vihreitä pilkkuja siellä täällä. Muuten kyseessä on ihan basic peukalokiilalla varustettu lapanen.

Tänään taidan taas jaksaa lukea, mutta ne villakoirat saavat edelleen olla rauhassa kunnes jaksan kaivaa imurin komerosta. Ja insinööri saa töistä tullessaan tuoda potilaalle ruokaa.