Makeisostoksia ja noitien polttoa

Eilen poltettiin taas Giubiana roviolla, ja tällä kertaa kävimme katsomassa tapahtuman Cantùssa. Pari vuotta sitten nähty versio Canzossa oli kyllä paljon perinteikkäämpi ja mielenkiintoisempi pelottavine pukuineen, kulkueineen ja näytelmänomaisen tarinankerronnan sekä keskiaikaisen live-musiikin ja tanssin siivittämänä. Cantùssa sen sijaan piazzaa, johon rovio oli koottu, kiersivät makeismyyjien kojut. Kansaa viihdytti mikrofoniin typeryyksiä laukova mies ja perinteikäs puoli koostui parin minuutin nauhoituksesta, joka kertoi Giubianan tarinan paikallisen version. Hehkuviiniä vin brulè oli tarjolla täälläkin, mutta risotto alla luganegaa emme löytäneet mistään, vaikka se yleensä Giubianan juhlintaan kuuluu. Vika saattaa tosin olla etsijöissä.

Cantùn Giubiana-juhla on yksi kuuluisimmista ja väkeä olikin paikalla paljon.

Rovion polton jälkeen olivat vuorossa parinkymmenen minuutin ilotulitukset ja ne olivat kyllä kauniit. Raketit ammuttiin melkein suoraan piazzan yläpuolelle, joten niitä sai äimistellä niska jumissa ja ne tuntuivat peittävän koko näkökentän. Ilotulituksia ei Canzossa ollut, mutta jotenkin suosin silti heidän perinteikästä juhlaansa. Raketteja ammutaan Italiassa herkästi milloin mistäkin syystä, joten niitä näkee aika usein. Itse satun vielä näkemään ikkunoistani linnan jossa järjestetään ökyhäitä, joten saan kesän mittaan tuijottaa ilotulituksia miltei joka viikonloppu!

Ilotulitukset ammuttiin kellotornin vierestä.

Makeismyyjiltä tarttui mukaan rommilla maustettua pehmeää torronea, joka oli aivan mielettömän hyvää, ja pala creminoa, jota en ollut ennen kokeillut. Cremino on torinolainen, kolmikerroksinen suklaaherkku, jonka uloimmat kerrokset ovat Gianduia-suklaata ja keskimmäinen kerros yleensä hasselpähkinätahnaa (vaikka "tahna" kuulostaakin jotenkin epämiellyttävältä sanavalinnalta). Gianduia-suklaa on sekin Torinosta kotoisin: se on makeaa ja sisältää 30% hasselpähkinää (tahnana tässäkin tapauksessa).

Lisäksi söimme frittellen: se on munkkia maultaan muistuttava uppopaistettu läpyskä, joka valmistetaan paikan päällä ja lyödään käteen lämpimänä ja sokeroituna. Ja mikäli en koskaan ole tarkemmin kertonut torronesta: se on pääasiassa joulun aikaan syötävä makeinen, joka valmistetaan munan valkuaisesta, hunajasta ja sokerista. Yleensä joukossa on pähkinöitä (yleisimmin maapähkinöitä) ja sitä myydään sekä kovana että pehmeänä.

Erään makeismyyjän torrone-valikoima. 

Myyjän vieressä olevat ruskea-keltaraidailliset kuutiot ovat creminoa.

Saman myyjän tiskistä löytyi suklaasta valmistettuja "ruosteisia" työkaluja.

Tässä vielä omat ostokseni, eli rommitorrone ja pala creminoa.

Tänään suuntaamme taas syömään pizzaa lasten kanssa: kyseessä on sama liikuntavammaisille lapsille urheilutoimintaa järjestävä Sportiamo-yhdistys, jonka tapaamisissa olemme olleet aiemminkin. Huomiseksi ajattelin leipoa Sacher-kakun, sillä juhlimme sekä minun että ystävämme syntymäpäivää samalla kertaa illallisen merkeistä. Nyt siis kakkutarpeet esiin, moi!