Ravintola? check! Hiukset? not.

Ensin hyvä uutiset. Olemme nimittäin viimein valinneet häillemme ravintolan! Parhain menu, kiva puutarha, kaunis sali. Ainoa huono puoli on näköalan puute: Olisin toivonut, että suomalaisille vieraillemme löytyisi jotakin kiinnostavaa katseltavaa salin ikkunoista, mutta tämän ravintolan sijainti on tuikitavallinen. Lopulta kuitenkin päädyimme lopputulokseen, että eihän se näköalan puute haittaa: Häissä on tarkoitus viihtyä, jutella ja syödä, suomalaiset vieraat voimme viedä näköalapaikoille ennen tai jälkeen hääpäivän.

Sää oli todella surkea kun kävimme paikassa, joten kännykällä otetut kuvat ovat aika masentavia, päätin siis laittaa vain tämän sisäkuvan. Salissa on ilmastointi, pöydät saa juuri sen muotoisina ja kokoisina kuin haluaa. Hääparin pöydän koristelut ovat esimerkki, meidän ei siis ole pakko laittaa violetteja kankaita, thank god! Ensi viikonloppuna käymme hoitamassa varausmaksun, sitten saatte viimeinkin tietoonne hääpäivän.

Ja sitten hiukan niitä ikävämpiä juttuja. Valittelin pari viikkoa sitten hiustenlähdöstä ja se jatkuu edelleen. Lienee aika etsiä varmuuden vuoksi peruukkiliike lähistöltä. Olen analysoinut tilanteeni telogeeniseksi hiustenlähdöksi:

Lepovaiheeseen liittyvässä eli telogeenisessa hiustenlähdössä tavallista suurempi määrä hiuksia asettuu lepotilaan ja hiuksia irtoaa tasaisesti päänahasta. Sellaista ilmenee muun muassa muutama kuukausi synnytyksen tai vakavan kuumetaudin jälkeen tai ankaran laihduttamisen seurauksena.

Muistatteko huhtikuussa kokemani yskän, joka kesti yli kuukauden ja oli niin voimakas, että hyvä kun en yskinyt verta keuhkoistani? Kuumetta minulla ei tosin ollut, mutta ehkä vastaava rankka tauti voisi laukaista myös hiustenlähdön. Se nimittäin alkoi heinäkuussa, siis kolme kuukautta yskän jälkeen.

Silti, vaikka diagnoosini osuisikin oikeaan, se ei helpota yhtään. Näistä haivenista pitäisi ensi kesänä rakentaa hääkampaus ja ehkä nämä loputkin putoavat seuraavien kuukausien aikana. Olen vakavissani miettinyt häiden järjestämistä vasta vuonna 2012: Toisaalta, jos todellakin menetän kaikki puoleenselkään asti ulottuvat hiukseni, samanlaisen kuontalon kasvattamiseen menee huomattavasti kauemmin kuin puolitoista vuotta. Enkä toisaalta haluaisi myöskään olla lyhythiuksinen morsian, eihän se olisi... minä, minulla on melkein aina ollut pitkät hiukset. Olisikohan jollakin kokemuksia teipeistä tai muista hiuslisäkkeistä? En kuitenkaan usko menettäväni ihan kaikkia hiuksiani, mutta paksuutta ei ole enää nimeksikään.

Olen tietysti asiasta ihan mielettömän surullinen ja turhautunut. Häiden suunnittelun pitäisi olla iloista aikaa, minä sen sijaan pelkään vain olevani muutaman kuukauden kuluttua kalju. Äh. Milläköhän sitä itseään piristäisi? Vinkkejä otetaan vastaan.