Kiersimme eilen sankarillisesti kahdeksassa tunnissa seitsemän eri häävastaanottoa. Onnistunut reissu, sillä löysimme kolme todella kivaa ravintolaa. Söin myös herkullisen kalarisoton (risotto al pesce persico) ja saimme ilmaisen focaccian ja digestivet, olimmehan pari, joka kyseli (kalliista) häävastaanotosta. Ongelmaksi muodostui nyt sitten se paikan valinta, sillä kaikissa on jotakin hyvää ja valinta tuntuu mahdottomalta. Finaalissa ovat: Järvinäköala vuorenhuipulta ilman jälkiruokabuffettia; Jokimaisema jälkiruokabuffetilla; Kiva sali ilman maisemia (ympärillä on kyllä puutarha, mutta ikkunat eivät ole kovin suuria ja muutenkin väärään suuntaan), mutta juustobuffetin ja suklaasuihkulähteellä varustetun jälkiruokabuffetin kera. Eli oikeastaan, kumpi ompi parempi, valoisa sali kauniilla maisemalla vai suklaasuihkulähde? Ymmärrättehän yskän, valinta on MAHDOTON!
Ehdokas numero 1. Näkymä suurin ikkunoin varustetusta salista on lähes yhtä huikea kuin terassilta.
Illalla kävimme ystäviemme kanssa drinkillä Comossa. He kertoivat New Yorkin matkastaan ja me kerroimme, että menemme naimisiin. Joimme lasilliset kuohuviiniä ja kivaa oli, vaikka kaiken kaikkiaan päivä olikin aika pitkä ja raskas.
Ehdokas numero 2. Lasien ja lautasten väri ja omituiset karkkikukat ovat onneksi morsiusparin toiveita, eivätkä mikään normaali kattaus.
Sitten hiukan valitusta mukaan, ettei vain mene liian positiiviseksi ;). Nimittäin, nyt kun jo vuoden vaivannut kasvojen ihottuma alkaa olla melkein kokonaan hävinnyt (se tosin tulee ja menee aaltomaisesti), saan tietysti uuden vaivan. Tällä kertaa kyseessä ovat pitkät hiukseni, jotka tippuvat päästä. Siis sellaista tahtia, että pelkään olevani häissäni peruukki päässä. Neljäs kuukausi menossa, hiuksia irtoaa tukkoina ja poninhännästä (nyk. hiirenhännästä) puuttuu jo kaksi kolmasosaa. Ongelma on siinä mielessä outo, että uutta hiusta kasvaa todella runsaasti, mutta välillä huomaan tummissa vaatteissa myös niitä uusia, lyhyitä hiuksia. Pitäisi varmaan käydä kysymässä lääkäriltä, josko minusta voitaisiin ottaa muutama verinäyte mm. kilpirauhasarvojen selvittämiseksi. Mitenkään erityisen stressaantunut en ole eikä ruokavaliokaan juuri ole muuttunut, ehkä sitä pitäisi siis muuttaa itse ja kokeilla, sairastanko esimerkiksi lievää keliakiaa. Kalanmaksaöljyä aloin taas ottaa, josko siitä olisi apua. Niin minun tuuriani: Kun yhdestä ongelmasta on melkein päästy niin toinen odottaa kulman takana. Ja juuri kun häät ovat suunnittelun alla. Ehkä morsiamen pitää laittaa hiusten pidennykset... toivottavasti ei kuitenkaan koko peruukkia.
4 comments:
Eikö tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa suostuta tekemään jälkiruokaa edes erillistilauksesta? Kuvan perusteella olisi aika IIIIIHANA paikka:-)
Heissan! Mà aloin tàssà miettimààn sità hààpaikkaa. Mun mielestà italialaiset on tosi kiinnostuneita ruoasta, joten jos ruoka on huono on koko hààt ihan huonot. Siinà vaiheessa ei auta siis enàà mikààn hieno paikka. Eli mikà tahansa se teidàn hààpaikkanne tuleekaan olemaan niin ottakaa paikka missà saa syòdà hyvin (=mahdollisimman monta piattoa ja maukasta tottakai ☺) Tuli vaan taas mieleen, kun itse en meidàn omissa hàissàni oikein ymmàrtànyt tuota ruoan hòssòtystà. Omat hààni olivat ensimmàiset italialaiset hààt....ja sen jàlkeen, kun olen hàissà kàynyt niin olen ymmàrtànyt sen ruoan tàrkeyden. Tsemppià paikan etsintààn..Ootte ollut kyllà tosi ahkeria etsimààn sopivaa paikkaa :D
Pirpana: Jälkiruoka on kyllä menussa, mutta ei buffettina, siis vain yksi annos. Ja jos sen buffetin siihen lisäksi pyytää niin hinta nousee sitten muita kalliimmaksi. Tuossa paikassa on ongelmana myös parkkipaikkojen puute :/
Ciacy: No joo onhan se ruoka tärkeintä italialaiselle, mutta koitan miettiä asiaa myös niiden kannalta, jotka matkustavat varta vasten Suomesta yli 2000 kilometriä päästäkseen pimeään saliin, josta ei näe edes ulos ;). Ja toisaalta pitäähän sitä morsiamenkin pitää omista häistään, eikä vain vieraiden :).
Totta tuokin. Juhla on ennenkaikkea teidàn kahden, joten sillà mennààn. Suomalaiset ovat varmasti mielissààn jo pelkàstààn siità ettà pààsevàt Italiaan. Mun suomalaiset ystàvàt on jotenkin tosi vaatimattomia tàllaisissa asioissa verrattuna nàihin italianoihin.
Lähetä kommentti