Koti-insinööri

Insinööri on taas todistanut kätevyytensä kotosalla, kun onnistuimme sulkemaan ripostiglion oven niin, ettemme enää saaneet sitä auki. Rispostiglio on siis melkein jokaisesta italialaisasunnosta löytyvä siivouskomeron ja varaston virkaa toimittava pieni huone. Lauantai-iltana kävin viemässä sinne jotakin, suljin oven perässäni ja kun Felice yritti sisään muutaman minuutin kuluttua, ovi ei enää auennut. Onneksi ovessa on suuri ikkuna ja syy selvisi heti: Vanerilevy, jota Felice käyttää piirtämisalustana maalaustelineessään, oli kaatunut ovea vasten. Olimme juuri lähdössä ulos joten ongelman ratkaisu siirtyi sunnuntaille. WC-paperikin tietysti päätti loppua vessasta juuri silloin, kun sitä ei päässyt noutamaan varastosta. Onneksi keittiössä oli talouspaperirulla, hah!

kuva-arvoitus.

Sunnuntaina kävimme Felicen vanhempien luona, ja sillä aikaa kun minä katselin telkkaria, Felice askarteli autotallissa kymmenisen minuuttia hitsauspuikon ja metalliporan kanssa. Palattuaan hän ilmoitti rakentaneensa ongen, jonka pitäisi kuulemma kestää ainakin 20 kilon painon. Siis ei muuta kuin kotiin ja onkimaan.

Ujutimme ongen oven yläreunasta toiselle puolelle (onneksi vanha, puinen ovi taipui sen verran), Felice asetteli koukun levyn ja oven väliin (onneksi ovessa on ikkuna, ja onneksi levy oli kaatunut hiukan vinoon niin, että väliin sai jotakin) ja alkoi onkia. Kun levystä saatiin ote, hän alkoi nostaa ja minä aloin työntää ovea auki ja voilà! Ovi saatiin auki ja vanerilevy siirrettiin turvallisempaan paikkaan.

Sanonpa vaan, että mitä minä tekisin ilman omaa insinööriäni? :)