Italialaiset vs. suomalaiset häät

Vuonna 2010 italialaiset keskivertohäät kustansivat 33 000 - 53 000 euroa. Kyllä, luit aivan oikein. Eräissäkin Napolilaishäissä kakku oli koristeltu 500:llä swarovski-kristallilla ja hintaa koko komeudelle tuli noin 4 000 euroa. Suomessa sen sijaan keskivertohäät kustantavat noin 10 000 euroa. Sekin on suuri summa, mutta kykenen sen joten kuten ymmärtämään.

Mikä sitten nostaa italialaisten häiden budjetin pilviin? 33 000 - 53 000 euroa pohjautuu laskelmiin, joiden mukaan vieraita olisi 100 kappaletta (kyseessä ei siis ole todellinen keskiarvo, vaan hintoihin perustuva arvio sadan hengen häille). Suomalaisten keskivertohäiden todellinen vierasmäärä on 82 henkilöä. Ero ei siis ole hirmuisen suuri ja tuskin aiheuttaa budjetin triplaantumista.

Todellinen syy saattaa hyvinkin olla ruoka. Italialaisissa häissä se tarjoillaan pöytiin monen tarjoilijan voimin. Ystäväpariskunnalla oli jonkun verran buffet-tarjoilua ja ihmiset olivat kuulemma valittaneet. He kun joutuivat nostamaan takamuksensa tuolista sen sijaan, että istuisivat paikallaan kuusi tuntia vain ja ainoastaan SYÖDEN. Tässä esimerkkinä heidät tarjoilunsa: Tervetuliaisbuffet kuohuviineineen, joka sisälsi nelisenkymmentä erilaista pikkusuolaista. Buffet täynnä kalaa, simpukoita ja muita mereneläviä, ainakin pariakymmentä sorttia. Pöytään tarjoiltava antipasto sisälsi muistaakseni viitisen ruokalajia. Tämän jälkeen oli ainakin kaksi primoa, sekä pasta että risotto, ja palan painikkeeksi vielä pari secondoa, joista molemmat olivat muistaakseni liharuokia. Loppuun vielä hedelmäbuffet, juustobuffet, hääkakku ja kahvi. Avoimesta baarista sai noutaa ruoan sulatteluun sopivan digestiven ja lisää kuohuviiniäkin oli myöhemmin tarjolla. Sanomattakin on selvää, että viiniä sai pöytään niin paljon kuin jaksoi juoda.

Ei siis liene ihme, että ruoan kustannukset kipuavat helposti yli sataan euroon per henkilö. Muulle ohjelmalle ei sitten juuri aikaa jääkään, joten tekemisen keksimiseen ei ainakaan tarvitse tuhlata aikaa, mikä toisaalta sopii meikäläiselle ihan hyvin. Sukkanauha sulhon päähän ja koitappas nyt saada se ryöstetty morsian takaisin soittamalla xylofonia! Huoh. Musiikkia on yleensä ruokailun taustalla ja häävalssikin saatetaan hoitaa pois alta, mutta mitään kunnollisia tanssihäitä en ole vielä nähnyt. Ja kyllä siitä DJ:stä ja bändistäkin saa tosin maksaa vaikka soittaisivatkin pelkkää ruokailumusiikkia.

Mikäli pariskunta vihitään kirkossa (vuonna 2008, 32,8% avioliitoista oli siviilivihkimisiä, Suomessa vuonna 2009 luku oli 43,4%), kukkien suhteen ei säästellä, kuten oheisesta esimerkkikuvasta ilmenee. Pelkän kirkon koristeluun kuluu helposti yli tonni, ja toinen samanmoinen juhlapaikan koristeluun, lisäksi vielä hääkimppu ja auton koristelu. Mielestäni auton koristelu suurilla kukka-asetelmilla muistuttaa ennemminkin hautajaisia, joten omissa häissäni niitä tuskin tullaan näkemään. Kirkkoonkaan emme aio astua, sillä olemme molemmat sen verran antikristuksia, että parempi kääntyä kunnantalon puoleen.

Hääpukuun sijoitetaan hirmuisia summia, mutta niin taitavat tehdä naiset ympärin maailman. Itse en voi ymmärtää, miten kykenisin käyttämään 2 000 - 10 000 euroa vaatekappaleeseen, jota käytän kerran elämässäni noin kahdeksan tunnin verran. Usein rahat kun otetaan vielä hääparin vanhempien pussista tai lainataan pankista. En minä edes KEHTAISI. Unelmieni puku taitaa aitona maksaa n. 1 700 dollaria, mutta minäpä taidan tilata mittojen mukaan tehdyn kopion Kiinasta. Huonoa laatua? Aivan sama, mikään laatu ei ole niin huonoa etteikö se kestäisi kahdeksaa tuntia.

Sormukset ja muut korut maksavat varmaankin yhtä paljon kuin Suomessa, tosin täällä olen huomannut, että sellaisia lähestymiskelpoisia kultasepänliikkeitä on vähän. Lähestymiskelpoisella tarkoitan nyt sellaista, jonka ikkuna-anti ei rajoitu kolmeen yli 3 000 euroa maksavaan hopeakulhoon ja joiden oviaukko on pimeä ja kenties mustan samettiverhon peittämä. Ilmoittaessasi, että haluaisit katsoa sormuksia, tiskin alta vetäistään ehkä 10 kappaletta, joiden hintalappuja ei kannata edes kurkata... siis jos sinua ei ensin olla naurettu pihalle. Missä ovat ne Kulta-Karit, Koru-Kamarit ja Perähikiän Kulta Oy:t, joiden ikkunoissa on mistä valita (myös sille litteälle lompakolle) ja tiskin alta löytyy vielä enemmän vaihtoehtoja? Missä ovat ne putiikit, joista joulun alla kannetaan kotiin kirkkailla väreillä painettuja lehtisiä, joissa jokaisessa timantissa on pieni tähdenmuotoinen Photoshop-efekti? Siis, Italiassa köyhän ei kannata mennä koruostoksille.

Niille (puoli)tutuille joita ei häihin kutsuta, viedään kotiin confetteja. Ne ovat valkoisia hääkaramelleja, jotka pakataan kivoihin rasioihin ja koristellaan kukilla ja ruseteilla. Tästäkin saa tietysti maksaa, vaikka rasia heitetään roskiin heti kun se on avattu ja karkit on syöty. Confetteja tarjotaan usein myös häissä buffet-pöydän muodossa ja niitä sisältyy myös jokaiseen vieraalle pakattuun kiitos-lahjaan. Nämä lahjat voivat sitten olla melkein mitä tahansa pizzaleikkurista ruukkukasviin, omiin häihimme olemme ajatelleet DIY-meininkiä eli itsetehtyä marmeladia.

Italialaisten häiden kustannuksia ei kuitenkaan kannata liiaksi säikähtää, sillä häälahjat ovat täällä hiukan eri maata. Suomalaisissakin hääkutsuissa näkee toisinaan häämatkatilinnumeron, mutta Italiassa "busta", kirjekuori, on se ainoa oikea häälahja. Rahaa saatetaan sujauttaa kuoreen runsaastikin, ja yleensä lahjatuloilla katetaan ainakin ne 100 euroa / hlö ruokakustannukset. Pikaisen googletuksen perusteella lapseton pariskunta vie ystäville yleensä 250-350 euroa, sukulaisille enemmän. Ehkä siitä siis jää hiukan siihen häämatkan budjettiinkin.

photo source: 1, 2, 3, 4