Iloiset uutiset

Viimeksi lupasin uutisia ja ne liittyvätkin jo raportoituun Pariisin matkaan. Tässä siis pitkähkö selostus, joka alkaa jo viime toukokuusta. Nokkelimmat tajuavat varmaankin jo toisesta lauseesta mistä on kyse, mutta kerrotaan nyt kuitenkin koko tarina. ;)

Ystäväni vieraili miehensä kanssa luonamme toukokuun lopulla. Puheeksi tuli, kuinka kauan he ovat olleet naimisissa. Ystäväni kertoi nauraen kuinka häntä oli kosittu "romanttisesti" C.S.I Miamin mainostauolla. Aloimme pohtia missä Felicen pitäisi kosia minua, tietenkin hiukan kiusoittelevaan sävyyn, olihan hänkin paikalla. Lopulta naureskelimme, kuinka minä odottaisin kosintaa joka kerta kun päätyisimme hiukankin romanttiseen paikkaan. Tästä syntyi vitsi, jota toistelin kesän mittaan muutaman kerran aina ollessamme romanttisessa paikassa (kuten vuoren huipulla auringonlaskua katsomassa): "Niin... missäs se sormus on?".

Olimme päättäneet ostaa koiranpennun ja selailin kesän mittaan ilmoituksia netistä. Löysin sopivalta vaikuttavan pennun joka olisi luovutusiässä syyskuun alussa, siis sopivasti Suomen matkamme jälkeen. Kerrottuani tästä Felicelle hän suhtautui asiaan kummallisesti. Aloin jo epäillä ettei hän haluakaan koiraa, mutta lopulta hän alkoi valittaa: "Höh, sä pilaat nyt koko yllätyksen!". Siis minkä yllätyksen? "No kun ei me voida ottaa koiraa vielä syyskussa koska.. koska... no ei me vaan voida.". Lopulta selvisi, että minulle oli luvassa yllätys, ja koska koiranpentua ei voi jättää yksin, sitä ei voi ostaa ennen yllätystä. Ahaa, siis jokin matka?

Syyskuun loppu läheni ja Felice huomautti, että minun kannattaisi pestä pyykit jotta ne ehtisivät kuivua ennen pakkaamista. Ai, siis nyt mennään? Ja ei muuta kuin vaatteet pesuun, seuraavana päivänä laukkuun ja sitä seuraavana aamuna herätys kello 04:50 ja kohti lentokenttää. Check-inniä meidän ei tarvinnut tehdä koska mukana oli pelkät käsimatkatavarat, en siis päässyt tiskille tutkimaan minne päin olimme menossa. Mutta, viimein lähtöportilla se selvisi, olimme matkalla Pariisiin. Minulla oli itse asiassa vahva epäilys, että kohteena olisi Pariisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Tällä kertaa olin kuitenkin osunut oikeaan.

Pariisissa yllätyksiä oli lisää, nimittäin toiselle illalle oli varattu pöytä... jostakin. Koska tunnen Felicen hyvin, aloin heti epäillä Eiffel-tornin ravintolaa ja... olin jälleen kerran oikeassa! Söimme ihanan illallisen, katselimme kun aurinko laski Pariisin ylle ja pimeän laskeuduttua otimme hissin tornin huipulle.

Olimme jo kiertäneet koko tornin kun minulla välähti: Tämä jos mikä on romanttinen paikka!

"Ma... dov'è l'anello?" (Mutta missä sormus on?")

Felice nostaa käden.

"Oh, questo anello?" (Ai tämä sormus?)

Hetken hämmästelyn, hihittelyn ja halailun jälkeen seurasi kysymys, johon vastasin tietysti kyllä! Nyt on siis häiden suunnittelu menossa, joka ei suinkaan ole helppo juttu kahden valtion välillä, sillä jonkun on joka tapauksessa matkustettava... ja kaukaa. Mutta kaikki järjestyy, siitä olen ihan varma!

photo source