Häämessut ja muuta aihetta sivuavaa höpinää

Näin suunnittelun alkuvaiheessa näitä hääpostauksia saattaa tulla hiukan tiuhaan, olkaa siis kärsivällisiä. Lauantaina kävimme nimittäin ensimmäisillä häämessuilla, tosin aika pienillä sellaisilla. Kyseessä oli Brianza Sposi Mariano Comensessa ja näytteilleasettajia oli noin 80. Tämän visiitin perusteella sanoisin, että hyviä puolia messuissa ovat confettimaistiaiset ja häämatka-arvonnat. Meidän häämatkamme suuntaa Polynesiaan: Ei siksi, että meillä olisi siihen varaa, vaan siksi, että yksinkertaisesti päätin voittaa arvonnan. Voi tosin olla, että joku muukin osallistujista on yhtä päättäväinen.

Törmäsimme myös pariin juhlapaikkaan, joita emme olleet internetissä nähneet. Eilen kiersimmekin läpi kolme ravintolaa: Yksi messuilta bongattu, johon petyimme; yksi vuoren huipulta, jossa näköala oli mahtava, mutta sali ei niinkään; yksi Como-järven rannalla, joka oli hyvinkin pitkälti täydellinen. Budjettia joutuisi tosin venyttämään: Kai se on uskottava, että halvalla saa halpaa ja niin pois päin. Paikka on niin täyteen buukattu, että joudumme varmaankin väkisin järjestämään häät viikolla, tosin näin vaikutti olevan kaikissa paikoissa, joissa vierailimme. Pitänee vielä käydä uudestaan kysymässä, millaisen menun saa mihinkin hintaan... niitä ei nimittäin esitelty (vaikka paikan pitäjä puhuikin kaksi tuntia kuin papupata), sillä ne tehdään kuten hääpari haluaa. Pari netistä kaivettua kuvaa:

 Sali, jonka vasemmalla puolella on suuri parveke (altaani). Salin 3 seinää ovat kokonaan avattavia lasiseiniä.

Näkymä salista parvekkeelle. Aperitivo, kakun leikkuu ja mahdolliset buffetit tarjoillaan parvekkeella (tietysti sään salliessa).

Parvekkeella. Kaide on nykyisin valkoiseksi maalattu.

Ja vielä niistä messuista, nimittäin ne huonot puolet: Ohjelmanjärjestäjien esitykset. Jotenkin ne pianobaari-tyyppiset duot, joilla ei ihan ne laulutaidot riitä ja laitteistokin on vähän niin ja näin... Niistä syntyy sellainen tuskallinen myötähäpeän tunne. Loukkaantuukohan se jos nyt häivymme kesken esityksen? Pitääkö sinnepäin katsoa ja esittää kiinnostunutta? Kuunnellaanko koko biisi ettei sille jää paha mieli? Ahdistavia tilanteita, joita haluaisi vältellä.

Muuta havaittua? Suurin osa häävalokuvaajista on todella surkeita. Onneksi meillä on jo valokuvaaja: Ystävämme, joka kuvaa työkseen ja on oikeastikin hyvä, ja kaiken lisäksi kuvaa ystävänsä häät tottakai ilmaiseksi (vaikka ei hän tietenkään ilman korvausta jää). Nämä surkeat valokuvaajat myös maksavat todella paljon, 1500 - 1800 euroa kuvaustyöstä ja albumista näyttää olevan aika normaali hinta. Albumi on tosin tehty suurista vedoksista, eikä mistään kymppikuvista. Epäilen, että teettämällä itse samat vedokset ja liimaamalla ne kansioon säästää kyllä muutaman satasen. Ystäväpariskuntamme häät kuvasi ammattikuvaaja, jonka työ ja digitaaliset kuvat maksoivat 800 euroa, albumin teettäminen olisi kustantanut 1000 euroa lisää. Kyseinen valokuvaaja oli tosin hintansa väärti, palkittukin reportaasikuvaaja Cristiano Ostinelli, joka kuvaa myös runsaasti (rikkaiden) amerikkalaisten häitä Italiassa (kuviin voi tutustua kuvaajan blogissa). Suurin osa eilen messuilla nähdyistä kuvista ei nouse läheskään samaan sarjaan, vaikka hinnat olivatkin samat.

Tänään taitaa jatkua vastaanottopaikkojen tutkiminen, josko löytyisi jotakin melkein yhtä täydellistä, mutta hiukan halvempaa. Lokakuun puoliväli on ylitetty, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on viimein lämmitys päällä, hurraa! Nenänpää on tosin edelleen jäässä, joten taidan suunnata keittämään teetä, ciao!