On aika rikkoa radiohiljaisuus! Albavillassa sataa ja eilen ukkonen vei sähkötkin. Pääsiäisen sää saattoi siis olla kauniimpi Suomessa kuin täällä. Sunnuntaina paistoi tosin sen verran aurinko, että kävimme kävelyllä järven rannalla ja pällistelimme kaloja jotka pitivät hirmuista meteliä. En ymmärrä miksi ne suunnistivat jatkuvasti kohti rantaa ja sitten melkein kuivalle maalle jouduttuaan räpiköivät takaisin veteen niin että kaislikko heilui ja rytisi.
Jos oikein tarkkaa katsoo suurennettua kuvaa, kyllä siellä on kaloja.
Juudaksen puu, jonka kukinta-aika alkaa olla jo ohi.
Nämä puut, jotka käsittääkseni ovat valeakasioita, kukkivat tällä hetkellä kunnolla ja niitä on kaikkialla!
Olin taas talven aikana unohtanut, kuinka mahtavia ukkoskuurot ovat vuoren rinteellä asuessa. Kun salamien iskut kaikuvat vuorten seinämistä, meteli on sanoinkuvaamaton. Aivan kuin taivas todellakin repeäisi, kirjaimellisesti. Eikä sitä tosiaan voi kuvailla, vaan se pitää itse kokea.
Opiskelut eivät oikein etene, mutta olen päättänyt olla ahdistumatta asiasta. Elämä rullaa eteenpäin vaikkei tenttejä saisikaan suoritettua, ja ilman stressaamista kaikki on helpompaa ja mukavampaa. Tänään leivon, huomenna opiskelen ohjelmointia ja rakennan nettisivuja. Ehkä joskus osaan senkin niin hyvin, että voin tehdä niitä työkseni. Tai ehkä teen verkkokaupan ja ryhdyn maahantuojaksi. Mitäköhän suomalaista italialaiset haluaisivat ostaa, tai päinvastoin?
Ja vaikka minä teenkin vähän sitä sun tätä, mies on sentään kunnon ihminen ;) ja sai ylennyksen! Tai siis, hänelle on tarjottu uutta pestiä, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Kyseessä on kaiken lisäksi sellainen tehtävä, joka saattaisi todella olla kiinnostava. Aiemmin Felice nimittäin työskenteli tutkimuksen parissa yliopistolla, mutta nykyisessä pestissä hän ei pääse juuri kehittelemään mitään uutta. Nyt hänelle tarjottiin tutkimus- ja kehityspäällikön tehtävää, joka saattaa jopa poikia pienoisen palkankorotuksen: Ei tosin todellakaan lähellekään sellaisia summia mitä Suomessa maksetaan vastaavista töistä. Joka tapauksessa, olen ylpeä ja onnellinen hänen puolestaan!
Loppuun mainostan taas hävyttömästi ruokablogiani, jossa on kyllä lähipäivinä kokattu aika tavallista arkiruokaa. Lammaspata tosin oli oikein hyvää, suosittelen lämpimästi!
3 comments:
Lòysin kuvasta kalan :)
Mità sun iholle kuuluu? Aina vàlillà ajattelen sinua ja muistelen omaa kokemustani.
Kiitos kysymästä, unohdinkin mainita asiasta. Kaksi päivää pitäisi lääkärin ohjeiden mukaan vielä käyttää tuota voidetta, kasvot ovat huomattavasti paremmat mutta eivät kokonaan parantuneet.
Mietinkin tässä nyt että uskaltaisiko sitä omatoimisesti pidentää käyttöaikaa, muuten saattaisi vierähtää monta viikkoa ennen kuin pääsisin taas dermatologin vastaanotolle. Pelkään että tilanne palaa entiselleen jos lopetan voiteen käytön ennen kuin ihottuma on kokonaan kadonnut.
Täytyy katsoa tilannetta parin päivän päästä, jos ihottumaa on tosi vähän jäljellä, jatkan ehkä voiteen käyttöä. Harmittaa kun tästä on niin vaikea päästä eroon!
Niin ja vielä tuosta voiteesta sen verran että vaikuttava aine on vetyperoksidi, eli kyseessä ei ole antibiootti. Lääkäri määräsi käyttämään kerran päivässä, mutta pakkauksessa lukee 2-3 kertaa päivässä. Jos olisinkin päässyt tästä eroon käyttämällä voidetta tuon 2-3 kertaa päivässä... Mutta ehkä lääkärillä oli syynsä, minulla on hyvin ohut ja herkkä iho joten kuuri olisi saattanut olla turhan rankka.
Lähetä kommentti