Eilen meille tarjoutui harvinainen tilaisuus päästä tutustumaan observatorioon ja kokeilemaan teleskoopin käyttöä. Observatorio sijaitsee läheisessä Meraten kaupungissa kukkulan huipulla ja yleisövierailuja sinne järjestetään kerran kuussa. Vierailuille on jopa yli vuoden jonotuslista, mutta ystävämme tuntee paikalla työskentelevän teknikon: Siispä, italialaiseen malliin, visiitille mentiin suhteilla. Kerran vuodessa työntekijät voivat järjestää oman tutustumiskierroksensa ystävilleen ja tuttavilleen, ja tälle reissulle mekin pääsimme mukaan. Kameraa en tajunnut mukaani ottaa, mutta netistä löysin muutaman pienen kuvan paikasta.
Niin hienolta kuin suunnitelma kuulostaakin, ei se tietenkään mennyt aivan nappiin. Pilvettömien päivien keskeltä meidän observatorio-reissumme asettui juuri siihen iltaan, jolloin koko taivas oli paksun pilviverhon peitossa. Tarkoituksena oli tarkastella muutamia tähtipareja ja Saturnusta, mutta tämä jäi nyt siis haaveeksi. Joka tapauksessa oli hienoa päästä näkemään itse teleskooppi ja observatorion kupoli. Katto aukesi itsestään kun kaukoputki käynnistyi ja kun kaukoputkea siirrettiin kauko-ohjaimella, kupoli pyöri sen mukana. Lattiakin nousi ja laski samasta kaukosäätimestä jotta teleskooppiin tuijottavalla olisi mukava asento.Vierailun alussa saimme kuulla tunnin mittaisen luennon galakseista, supernovista, mustista aukoista ja niin edelleen. Oppaanamme toiminut nuori nainen on todella intohimoinen astrofyysikko ja työskentelee NASA:n Swift-satelliittiprojektissa, itse asiassa hän on osallistunut kyseisen satelliitin rakentamiseen, joka tällä hetkellä seikkailee avaruudessa jo seitsemättä vuotta. Koin olevani oikeastaan etuoikeutettu kuullessani niin mielenkiintoista ja asiantuntevaa luennointia henkilöltä, joka kuukauden kuluttua muuttaa töihin Yhdysvaltoihin.
Ennen observatoriovierailua laitoin illallista koko porukalle: Parsaa milanolaiseen tapaan, risottoa parsalla ja savupekonilla, bruschettaa alla caprese ja jälkiruoaksi vadelma-valkosuklaamuffineja. On siis aika selvää että kokatessa meni koko päivä! Reseptit ilmestyvät pikkuhiljaa ruokablogin puolelle.
Tänään kävimme kävelyllä metsässä ja olikin sitten aikamoinen virhe lähteä pusikoihin ilman allergialääkitystä. Niistin ja aivastelin koko reissun, mutta onneksi tämä punasilmäinen ressukka sai retken päätteeksi gelateriasta ison jäätelöannoksen!
Metsä oli aivan täynnä valkoista kukkaa, joka tutkimustyön jälkeen sai myös suomen kielisen nimen: Kyseessä on Karhunlaukka joka Suomessa on rauhoitettu ja esiintyy vain maan lounaisosissa sekä Ahvenanmaalla.
0 comments:
Lähetä kommentti