Köhimistä konsertissa

Elossa ollaan, joten kuten. En tainnut koputtaa puuta taannoin iloitessani kuinka olen tänä talvena välttänyt flunssat. Kiitokseksi pirujen maalailusta seinille sainkin sitten sellaisen köhän, etten ole elämässäni ennen kokenut! Melkein kaksi viikkoa takana ja vieläkin rahisee keuhkoissa, lopun merkkiä ei näy. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa joten tuskin tälle voi muuta tehdä kuin jatkaa yskimistä.

Luennot ovat siis jääneet väliin, kuten muukin elämä ulkomaailmassa. Lukeakaan ei jaksa, eikä oikein mitään muutakaan. Kahden viikon päästä sosiologian kurssilla on ns. välitentti, siitä ei taida kyllä tulla mitään. Tämä siis tarkoittaa, että yhden kirjan kirjallisen tentin + kahden kirjan suullisen tentin sijaan tehtäväksi jää yksi kolmen kirjan suullinen tentti... Argh.  

Eilen lämpömittari kohosi 28 asteeseen mutta ei auta, pakko lepäillä sisällä. Puut ovat kirkkaan vihreitä ja niityt täynnä voikukkia. Dermatologilla tuli tosin käytyä, sain taas jotakin uutta voidetta kokeiltavaksi, huoh. Tilaan kohta itse antibiootit jostakin intialaisesta nettikaupasta... Ihottuma näyttää siis edelleen samalta ja pahenee auringossa, eipä tule kauheasti nautittua kevätpäivistä.

Viime viikonloppuna oli sairastelusta huolimatta pakko käydä Ikeassa, sillä ystävämme lähti noutamaan firmaansa uusia huonekaluja pienellä kuorma-autolla. Olimme sopineet jo aiemmin, että haemme uuden sohvan samalla reissulla. Olin kyllä illalla niin rättipoikki kuin vain voi olla, mutta nyt on uusi sohva! Tai siis, kaksi jättimäistä laatikkoa joista pitäisi rakentaa sohva, mutta kun minä en sairaana jaksa ja Felicekään ei millään ehdi. Noh, ehkä viikonloppuna.

Tiistaina kävimme aivan mielettömässä konsertissa, nimittäin katsomassa Roger Watersin The Wall liven. Tietämättömille sen verran, että The Wall kiertue, levy ja elokuva ovat Pink Floydin jättimäinen projekti vuosilta 1980-1981. Kiertue tuli kuuluisaksi massiivisten efektien ja massiivisten kustannusten ansiosta, konsertissa mm. kootaan lavalle valtava muuri, joka lopuksi tuhotaan. Pink Floydin jäsenet alkavat olla sen verran vanhoja äijiä, että tämä 30 vuotta odotettu uusintakierros taitaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä spektaakkeli. 

Vaikka yleensä konserteissa ei saisi ottaa kuvia ainakaan millään kännykkäkameraa järeämmällä, nyt olisi sekin onnistunut: Portilla ei ollut minkäänlaista turvatarkastusta ja monella näkyikin järjestelmäkamera kaulassa. Minä olin varautunut vain kännykällä, jonka kamerassa ei ole zoomia, mutta onneksi meillä oli hyvät paikat. Suuremmassa koossa eivät tosin ole kovinkaan tarkkoja, kännykkäkamera ei tee ihmeitä pimeässä.

"We don't need no education" ja opettaja-setä.

Opettaja ja lapset.

"Mother" joka valvoo.

Muuri valmis. "In the flesh", joka tällä kertaa esitettiin kokonaan muurin edessä.

Aika huono kuva areenan katosta roikkuvasta siasta (Orwell-vertaus).

Muuri tuhottu!

Sunnuntaina on taas jokavuotinen Camminata dell'amicizia, josta viime vuonnakin tuli kirjoitettua. Saa nyt nähdä jaksanko lähteä köhien mukaan, sääennuste on onneksi viime vuotta huomattavasti parempi (uhkailivat jo 30 astetta Pohjois-Italiaan). Toivottavasti jaksan, tällä kertaa kun ei sada kaatamalla ja voisin ottaa kuviakin reitin maisemista!