maaliskuu 25, 2011

Kun stressaaminen sairastuttaa ja sairaus stressaa

Voihan ahdistus. Sitä saa stressata vaikeiden kurssien kanssa ja sitten pitää vielä sairastella. Raahauduin eilen viimein alistuneena lääkäriin kokeiltuani aivan kaikkea. Ja eipä siitä lääkärikäynnistäkään paljon apua ollut. 

Vaiva kulkee nimellä perioraali dermatiitti eli suunympärysihottuma, ja tästä on kärsitty jo marraskuusta lähtien. Aluksi diagnosoin itse itseni ja eilen lääkäri olikin kanssani samalla kannalla. Kuukausikaupalla olen yrittänyt olla syömättä sitä ja tätä löytääkseni ihottuman aiheuttajan, olen siirtynyt pesemään kasvot pelkällä vedellä, vaihtanut kosteusvoiteen pelkkään jojobaöljyyn, kulkenut tammi- ja helmikuun meikittä, kunnes kasvot menivät siihen kuntoon etten kehdannut enää mennä luennoille. Koko talven olen toivonut että kevään aurinko pelastaisi tilanteen jos mikään muu ei auta, mutta ei, viimeisen parin viikon aikana ihottuma on vain pahentunut. Välttelin lääkäriin menoa viimeiseen asti, sillä olisin halunnut päästä ongelmasta eroon jollakin pitkää antibioottikuuria luonnollisemmalla menetelmällä.

Mutta mutta, kun minä olin viimein päättänyt hankkia ne antibiootit jotta kehtaisin poistua asunnostani, lääkäri olikin eri mieltä hoidosta. Sain reseptin (reseptivapaaseen) kuuriin probiootteja, sillä lääkäri epäili vaivan olevan peräisin suoliston ongelmista. Lisäksi hän kehotti ostamaan purkin jotakin kasvovoidetta, joka googlettamisen perusteella on jotakin aivan tavallista herkän ihon perusvoidetta. Ja minä kun syön muutenkin probiootteja purkista joka päivä!

Siispä: Minä, joka viimeiseen asti välttelin lääkkeisiin turvautumista, olinkin tämän homeopaattisen hoitosuunnitelman jälkeen harvinaisen pettynyt. "Ihan sama mitä myrkkyjä syön, haluan nyt vaan kasvoni takaisin!", valitin kotimatkalla Felicelle. Onhan lääkäri tietysti tavallaan oikeassa. On löydettävä ihottuman syy eikä hoidettava pelkkiä oireita, mutta saisi niihin oireisiinkin hiukan paneutua. Meikkaamatta en kehtaa mennä yliopistolle, mutta meikata ei tietenkään kannattaisi. Sitä paitsi, iho on muuttunut niin rosoiseksi ettei sitä mitään meikkivoide peitä.

Sain onneksi myös lähetteen dermatologille joka toivottavasti auttaa enemmän. Toisaalta, googlettamisen perusteella suomalaisilla keskustelufoorumeilla puhutaan pelkistä antibiooteista, suurin osa ihottumasta kärsineistä on syönyt jopa muutaman kuukauden mittaisia kuureja. Italialaisilla foorumeilla sitten taas puhutaan pelkästään lääkkeettömistä voiteista, joita dermatologit ovat suositelleet vaivaan. Lieneekö Italiassa jokin yleinen linjaus ettei antibiootteja määrätä millään? 


Joka tapauksessa, olo on aika ahdistunut. Kevät on kauneimmillaan, hedelmäpuut kukkivat (ja erityisesti mielettömän kauniit magnoliat, kuten kuvassa), aurinko paistaa ja minä en kehtaisi edes mennä ulos. Vielä viime vuonna Felice kehui aina kuinka kasvoni ovat pehmeät ja sileät kuin persikka ja nyt... Huokaus. Ja stressi on tietysti listattu yhtenä ihottuman syntysyynä, joten sen stressaaminen tuskin edistää paranemista... inhottava oravan pyörä! Ihottumasta ahdistuneena ei kesäkuntoon treenaamisestakaan meinaa tulla yhtään mitään, vietän illat masentuneena sohvalla syöden jäätelöä. Tosin onhan se jäätelö hyvää. Ja siitä tulee hyvä mieli, ainakin hetkeksi.

9 comments:

umbrellarain kirjoitti...

Voi ei! Toivottavasti saat ongelman kuriin :(.

jenni kirjoitti...

Hei, jos muistan oikein niin Pupulandia-blogin Jenni kärsi samasta vaivasta ja on kirjoittanut aiheesta pitkätkin postaukset. Käy tsekkaa josko hänen sivuilta löytyisi jotain pelastavia vinkkejä. Tsemppiä!!

Miia kirjoitti...

umbrellarain: Kiitos, toivotaan että ihotautilääkäri osaa auttaa enemmän :)

jenni: Joo olenkin Googlen kautta päätynyt niihin Pupulandian teksteihin, mutta Jennilläkin hoito taisi olla kuukauden mittainen antibioottikuuri, jonka jälkeen ihottuma sitten vielä uusiutui. No katsotaan millaisia hoito-ohjeita saan ensi viikolla, kiitos tsempeistä :)

Anna kirjoitti...

Moi Miia! Olen tuore lukijasi ja muistaakseni tàmà on ihan eka kommenttini :)
Asun Italiassa vuodesta 1999 joten tàkàlàiset lààkekuviot on aika tutut, mutta mulla on tàysin pàinvastaisia kokemuksia kuin sinulla, siis ettà antibiootteja annetaan kun kerran aivastaa... ja ilman reseptià.
Lisàksi mulla oli kauan sitten, vielà Suomessa asuessani aivan samanlainen vaiva kuin sinulla. se alkoi suupielistà ja pahimmillaan ihottumaa oli myòs sierainten alla ja silmàluomissa. Se kutti aivan hillittòmàsti ja hilseili ja halkeili, ja sai todellakin mielen matalaksi. Mà lòysin siihen sellaisen syyn kuin kynsilakka! Itsediagnoosilla pààttelin kyseessà olevan formaldehydin, jàtin kynsilakat ja hiuslakat pois ja vaiva meni ohi, mutta kyllà mà siità ehdin kàrsià kuukausikaupalla... Mà hoidin sità aikoinaan (suomessa siis) Ultracortenol nimisellà silmàsalvalla, jota siis kàytin muuuallakin kuin silmissà, en muista tarkkaa koostumusta mutta kortisoniahan siinà nimestà pààtellen oli.
Nyt Italiassa sinuna kokeilisin, jollet ole jo kokeillut, Gentaly Beta-voidetta, jossa on sekà paikallisantibioottia ettà kortisonia. Siità saa nykyààn myòs sità halvempaa generico-tyyppià ja se maksaa n 9€/ tuubi.
Asumme Sisiliassa ja mullakin on blogi, tervtuloa sinne piipahtamaan ja lukijaksikin, ja kerro vaan jos voin olla jotenkin avuksi tàn ihottuma-asian tiimoilta.

Anna kirjoitti...

sori, aivan hirveàsti tuli kirjoitusvirheità, mutta korjaan vain tuon jolla on oikeasti merkitysta jos vaikka googletat; lààkkeen nimi oikeinkirjoitettuna on Gentalyn Beta

Anna kirjoitti...

jtkan vielà tuota sairaskertomusta sen verran ettà formaldehydihàn on jo vuosia ollut kiellettyà kosmetiikkatuotteissa, joten siità ei varmasti ole sinun kohdallasi kyse, vaan laukaisevana alkutekijànà on ollut jokin muu asia. Mulla oli vaan sellainen tunne silloin aikoinaan ettà se alkoi siità kynsilakasta mutta sitten se reaktio jatkoi jotenkin vààràllà uralla ihan omia teitààn ja iho ylireagoi lopuksi vàhàn kaikkeen.

Vera A. kirjoitti...

Voi itku, Miia, toivottavasti vaiva menee pian ohi! Mutta olen samaa mieltä kuin Anna, Italiassa myönnetään enemmän ja helpommin antibiootteja kuin missään muussa Euroopan maassa, niin että jos lääkäri ei ole halunnut niihin turvautua, niin silloin niistä todennäköisesti ei olisi apua. Toisaalta, varmasti ihotautilääkäri osaa arvioida paremmin, että onko kyseessä antibiooteilla hoidettava bakteeriperäinen tulehdus vai jokin muu vaiva, johon antibiootit eivät todellakaan auta.

Paljon tsemppiä! Olet varmaan käynyt jo allergiatesteissä? Itselläni esim. raaka tomaatti saattaa rikkoa suupielet, kypsä ei niinkään.

Miia kirjoitti...

Anna: Kiitos vinkeistäsi, olen tosiaan melkein kaikista kosmetiikkatuotteista luopunut tai ainakin vaihtanut ne luomuun, mutta kynsilakkaa tulee kyllä toisinaan laitettua. Ehkäpä koitan vielä jättää senkin pois :). Tuota voidetta en uskalla kokeilla, sillä mikäli kyseessä tosiaan on tuo suunympärysihottuma, sitä kortisoni jopa pahentaa ja sitä pidetään myös mahdollisena aiheuttajana. Kokeillaan josko tämä nyt saatu voide auttaisi... en kyllä elättele suuria toiveita :/

Vera: Kiitos Vera, toivotaan tosiaan että ihotautilääkäri auttaa, sainkin ajan tosiaan vasta kahden viikon päähän joten toivotaan ettei tilanne nyt hirveästi pahenisi. Jos kyseessä on tuo suunympärysihottuma niin sitä ilmeisesti juuri antibiooteilla hoidetaan, mutta ehkä lääkäri haluaa ensin olla varma diagnoosista, onhan ne kuurit hirveän rankkoja keholle.

Olen jo koittanut olla syömättä melkein kaikkea joten allergiaan en usko, ellei sitten kyseessä ole tosiaan joku suoliston tulehdustila tms. joka johtuu jostakin "piilevästä" ruoka-aineallergiasta ja näkyy sitten iholla. Keliakiaa pelkäsin ja välttelin viljoja pari viikkoa mutten huomannut kasvoissa muutosta. Diagnoosin mukainen ihottuma ei tosin allergioista johdu, tai mistä sitä tietää, sehän tässä on vähän ongelmana että taudin aiheuttaja on lääketieteellikin aika epäselvä. Tätä on ilmennyt 1950-luvulta alkaen ja pääosin nuorilla naisilla, joten syypääksi on epäilty kosmetiikkaa, ehkäisypillereitä, hammastahnoja jne. Katsotaan, mitä tohtori sanoo parin viikon päästä :)

Anna kirjoitti...

toivottavasti se dermatologi on avuksi jolleivàt nuo nyt saamasi jo auta... vaikka siità mun ihottumaepisodista on jo niin kauan aikaa enkà nyt edes tiedà oliko siinà edes samasta vaivasta kyse kuin sinulla niin muistan kyllà aivan tasan tarkkaan miten kurjaa se oli.
Olet hyvin kerànnyt infoa, silloin yli 20 v sitten ilman nettià olin vain lààkàrin reseptin varassa.

Lähetä kommentti