Comeback

Viimeinen varsinainen kirjoitus tähän blogiin (jos ei hyvästejä lasketa) on huhtikuulta 2010. Sitä ennen olin ehtinyt kertoa elämästäni Italiassa noin vuoden verran. Tekstiä syntyi vauhdilla, joskus jopa kaksi päivitystä päivässä ja luulen että tämä tahti sai minut lopulta luopumaan kirjoittamisesta kokonaan. Sain usein palautetta kuinka juuri aktiivisuuteni oli blogini parhaita puolia. Koin kenties velvollisuuden tunnetta jatkaa samaan malliin vaikkei juttua enää riittänytkään, ja kun huomasin tavoitteeni olevan mahdoton, löin hanskat tiskiin ja keskityin muihin asioihin.

Nyt taitaa kuitenkin olla aika jatkaa tekstin tuottamista. Elämä on rutinoitunut entisestään, mutta se ei tarkoita etteikö toisinaan tapahtuisin jotakin jakamisen arvoista. Päivittäin? Todennäköisesti ei. Viikoittain? Saattaa olla, tosin mitään lupauksia en aio tehdä.

Aloitetaan siis rauhallisesti. Tänään on keskiviikko, aurinko paistaa ja lämpötila on +7 astetta. Mittari on tänä keväänä käynyt jo +16 asteessa ja ensimmäiset sitruunaperhoset on bongattu. Kevät saapuu? Vietän lomaviikkoa yliopisto-opinnoistani: Koejakso on takana ja kevätlukukauden luennot alkavat ensi maanantaina. Osa tenteistä tuli suoritettua, mutta kaikkeen en olisi mitenkään pystynyt: Suoritettavana oli mm. yksityisoikeus, diritto privato, joka on paikallisillekin niin monimutkaista luettavaa että tällä kielitaidolla tyydyin keskittymään muihin aineisiin.

Opiskelut ovat sujuneet kohtalaisesti, pystyn seuraamaan luentoja, ehdin jotenkuten kirjoittaa muistiinpanoja ja läpäisin myös posket punaisena muiden opiskelijoiden edessä suoritetun, elämäni ensimmäisen suullisen tentin. Lisäksi, täysin yllättäen, lukuvuoden alussa koko tiedekunnan oli suoritettava kielitesti (siis italian kielikoe italialaisille!) jonka ihmeen kaupalla läpäisin ensi yrittämällä, toisin kuin esimerkiksi Sisiliasta kotoisin oleva kurssikaverini. Testin läpäisy oli edellytys tenttien suorittamiselle.

Opintoja varten sain Kelasta opintotuen ”kokonaan ulkomailla suoritettavaan tutkintoon” ja näistä rahoista on ollut paljon apua. Pari viikkoa sitten saimme paikallisesta verotoimistosta (?) tulotietojen ja erilaisten vähennysten perusteella tehdyt laskelmat lukukausimaksun toista osaa varten (ensimmäinen osa, 600 euroa, on kaikille sama). Niiden mukaan minun ei tarvitse maksaa toista taksaa ollenkaan!

Nyt edessä on neljä laajaa kurssia: Englanti, poliittinen ekonomia, sosiologia sekä julkisoikeus. Tavoitteena on suorittaa näistä kolme, yhteenlaskettu sivumäärä hipoo nimittäin 1300:aa ja se on minulle vielä liikaa.

Vaikeiden kurssikirjojen (kuten lakia käsittelevien opusten) lukeminen on siis ajoittain hidasta, mutta muuten minulla ei enää ole ymmärtämisen kanssa ongelmia. Esimerkiksi ekonomian kirjat pystyn lukemaan lähes täysin ilman sanakirjaa. Puhuessani tosin toistan aina vain samat virheet, en nimittäin käytä artikkeleita. Taidan olla laiska puhuja: Miksi sanoa ”il gatto” (kissa) jos voin sanoa pelkkä ”gatto”? Minua siis ymmärretään varsin hyvin, mutta ulkomaalaiseksi minut tunnistaa välittömästi. Minulla on näköjään myös hiukan vaikeuksia kirjoittaa suomeksi, olen unohtanut pilkkusäännöt ja pysähdyn jatkuvasti pohtimaan lauserakenteita!

Kotini on edelleen kauniissa Albavillassa ja Felice työskentelee samassa paikassa kuin ennenkin. Joulua ja vuodenvaihdetta juhlistettiin Suomessa ja Tukholmassakin vietettiin paluumatkalla pari yötä. Ehkä näistä kirjoittamattomista seikkailuista kerrotaan myöhemmin, tai sitten keskitytään suosiolla uusien tarinoiden kerrontaan.

Toivotan varovaisesti tervetuloa takaisin Suomi-Italia-Suomen pariin, toivotaan että inspiraatiota riittää!

photo source