Onnellista uutta vuotta 2010!

Kiireinen joululoma takana, mutta myös upea sellainen! Lunta pyrytti oikein olan takaa, ruoat olivat uskomattoman hyviä ja seurakin loistavaa. Lahjoja tuli vaikka kuinka, olemme siis ilmeisesti olleet oikein kilttejä. Päivittämään ei ehtinyt millään, sillä ohjelmaakin oli runsaasta: Felice on päässyt testaamaan pulkkaa, potkukelkkaa, savustamista, pilkkimistä ja vaikka mitä!

Palasimme Italiaan myöhään eilen illalla ja tänään on täytetty jääkaappi ja valmistauduttu uuden vuoden viettoon. Parempia päivityksiä siis paremmalla ajalla, nyt toivotan kaikille onnellista alkavaa vuotta 2010!

Buon Natale!

Torstai-iltana maisema peittyi lumeen ja vuoret sekä järvet katosivat sumun sekaan. Eilen illalla lämpömittari näytti -7,5 astetta. Olenkin tässä hiukan hämmästellyt, olenko nyt ihan varmasti muuttanut Italiaan vai en? Onneksi tällainen kylmyys on kuulemma erittäin harvinaista, ja saattaa olla, etten näe lunta tänä vuonna uudestaan, vuorten huippuja lukuunottamatta. Jalkapallo-ottelutkin on muuten peruttu ja italialaisillehan jalkapallo on suorastaan pyhä asia! Jotenkin juuri minun tuuriani, että pakenen euroopan halki pois kylmyydestä ja päädyn palelemaan edelleen.

Italialaiset ovat tietysti innoissaan lumesta. Felice nauroi ja osoitti minulle auton alustasta roikkuvia pieniä jääpuikkoja, haltioituneena kuin pikkulapsi, ja minä totesin vierestä: "Kultaseni, minä olen Suomesta, muistatko?" No toivottavasti hän saa nähdä myös valkean joulun. Kylmä siellä Suomessa ainakin näyttää olevan, brrr! Kuva on otettu auringon nousun aikaan keittiön ikkunasta ja sumun takaa ei tosiaan näy järviä ja vuoria juuri lainkaan.

Joululahjat on paketoitu ja nyt pähkäilemme, saammekohan kaiken mahtumaan matkalaukkuihin. Ensi vuonna pitänee ostaa hiukan pienempia lahjoja... Lentomme on 23. päivä ja Felice aikoo vielä silloin istua aamupäivän töissä. Mutta vaikka hänen lomansa alkaakin myöhään, se onneksi kestää 6:nteen päivään asti.

Eilen söimme taas illallista Felicen ystävien luona ja maistoin sekä Panettonea (italialainen "joulupulla") että Torronea (Sisiliasta kotoisin oleva tyypillinen makeispatukka, joita syödään paljon joulun aikaan). Panettone oli ainakin huomattavasti parempaa kuin Pandoro (hiukan erilainen "joulupulla"), muttei silti, tietenkään, voita suomalaista pullaa!

Seuraava päivitys tuleekin sitten varmaan Suomesta. Hirmuisen hauskaa, ihanaa, rauhallista ja herkullista joulua kaikille rakkaille lukijoille!

Satumaailmassa

Italian opiskelut ovat edenneet siihen pisteeseen, että tällä hetkellä pänttäilen tylsän kieliopin sijaan proosaa. Luettavana on Frances H. Burnettin Il giardino segreto, suomeksi ilmeisesti Salainen puutarha. Se ei ole sanastoltaan kovin monimutkaista, joitakin vanhahtavia termejä lukuun ottamatta, ja sopii mielestäni kaikenikäisille: Satuna lapsille luettavaksi, hiukan vanhemmille lukutaitoisille ja myös tällaisille lapsenmielisille aikuisille kuten minä. Se ja minikokoinen sanakirja kainalossa olen lähipäivinä viettänyt mukavia iltoja sohvalle käpertyneenä.

Mutta silloin kuin opiskelen jotakin hiukan teoreettisempaa, on edessäni aikamoinen pino luettavaa. On sanakirjoja (suomi-italia-suomi, enlanti-italia-englanti ja tiiliskiveäkin paksumpi italian sanasto), kurssikirjoja, italian kielioppikirja ja lisäksi kaksi suomen kielioppikirjaa (tuskin olen ainoa maailmassa joka ei nyt ihan tuosta vaan muista, millainen on esimerkiksi datiiviobjekti?). Kaiken tämän pänttäyksen alla on se sama ongelma, että puhun italiaa edelleen vähän. Lieneekö se laiskuutta vai pelkoa (veikkaan ensimmäistä), mutta jostain syystä sanat vain tulevat suusta englanniksi ennen kuin ehdin edes huomata. Mitenköhän sitä saisi koko englannin unohtumaan, että joutuisi näkemään enemmän vaivaa ja etsimään ne sanat päästään italiaksi?

Blogi kaipaa selvästi uudistusta, tosin tällä hetkellä se ei oikein onnistu. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, toivottavasti ainakin nettiyhteyden! Olen ajatellut hiukan pirteämpää ulkoasua ja postaustenkin olisi jo korkea aika palata takaisin siihen ”elämää italiassa”-linjaan, pois tylsistä päiväkirjarustauksista. Mutta koska päivitysvälit ovat mitä ovat, ja näitä päiväkirjatekstejäkin haluan kirjoittaa ihan tuttaviakin varten (että tietävät missä täällä mennään), toistaiseksi ollaan jämähdetty tänne ”mitä kuuluu” osastolle. Katsotaan miten myöhemmin käy.

Tämä viikko on ollut kovin kylmä, jopa hiukan alle nollan. Aurinkoista, tai ainakin sateetonta on ollut jo pidemmän aikaa, ja se lienee se suurin ero Suomen ja Italian ilmastoissa, näin ennen joulua. Joulun jälkeen täällä tosin jatketaan samoissa lukemissa kun taas Suomessa alkavat kunnon pakkaset. Ja toisaalta, täällä saatetaan tammikuussakin käydä välillä +10 asteessa.

Pikkujouluja vietetään firmoissa täälläkin, tosin varmasti vähemmän alkoholinhuuruisissa merkeissä. Felicekin suuntaa tänään illalla syömään osastonsa/tiiminsä/minkä lie kanssa. Minä sen sijaan, luettuani koko päivän, viihdytän itseäni televisiolla. Ja siitä tulikin mieleeni että, olen jäänyt koukkuun Täydellisiin naisiin! En katsonut sitä Suomessa kovinkaan säännöllisesti, mitä nyt silloin tällöin, ja ainakin niistä jaksoista ollaan kyllä menty hurjasti eteenpäin. En tosin ole varma, pyöriikö Suomessa nyttemmin sama tuotantokausi… Noh, vaikka houkuttaisi tehdä juonipaljastuksia… Säästytte tällä kertaa.

Minua on jo useamman päivän vaivannut inhottava päänsärky, ja siitä syystä jätänkin monitorin tuijottamisen tähän. Yläkerran lapset eivät tosin anna rauhaa. Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin siinä yhdessä itkupillissä on oltava jotakin vikaa. En ole koskaan kuullut lapsesta, joka itkisi 70% hereilläoloajastaan, ja nyt ei siis puhuta mistään koliikkivauvasta, vaan kävelytaitoisesta ja puhekykyisestä taaperosta. Äiti huutaa, lapsi itkee. Lapsi itkee, äiti huutaa. Että onko ihme, kun päätä särkee? Todettakoon tosin taas, että yöt ovat hiljaisia ja nukkua saa rauhassa. Koirakin on lakannut ulvomasta, johtuikohan se täysikuusta? Niin tai näin, odottelen pääkivun hellittämistä. Seuraavaan kertaan!

image: source

Piparintuoksuiset terveiset

Pikaiset päivitykset Felicen vanhempien luota. Tulimme tänne syömään lounasta nimeltään Verzata, alueen murteella Cazöla. Sen pääainekset ovat savoijin kaali ja possun kylki, ja sitä syödään polentan kera. Oli kyllä oikein hyvää!

Eilen kokkasin taas kunnon illallisen Felicen ystäville. Antipastona sienipiirakkaa, primona basilikalla ja parmesanilla maustettuja lihapullia, kypsytettynä tomaatti-punaviinikastikkeessa ja tarjoiltuna pastan kera, ja vielä secondona kahta erilaista pizzaa. Vieraat toivat kakun (päällä valkosuklaata ja täytteenä kastanja-hilloa) ja lisäksi oli tietysti jouluisia pipareita.... Koko porukka oli kyllä niin täynnä kuin vain voi olla!

Siirappileivät ovat tehneet kauppansa, ja niitä onkin viety vuokranantajille (rouva ihastui niin, että antoi oikein halauksen poskisuudelmien kera), Felicen sedille, vanhemmille ja tarjoiltu tietysti ystäville. Alkaa näyttää siltä, että pitää leipoa vielä ennen joulua uusi satsi!

Perjantai-iltana teimme visiitin Comoon ihastelemaan jouluvaloja ja juomaan kuumat kaakaot. Olimme liikkeellä kovin hiljaiseen aikaan, sillä liikkeet olivat kiinni eivätkä illan viettäjät olleet vielä lähteneet kodeistaan. Kaupunki nàytti suorastaan autiolta! Ensi viikonloppuna teemme ehkä uuden visiitin päiväsaikaan viimeisten joululahjojen haun merkeissä.

Tänään onkin sitten edessä sohvalla löhöilyä ja vatsan taputtelua... Jos ensi viikon söisi pelkkää salaattia!

Kuinka ompelukone kesytetään?

Taas vierähti tovi ennen kuin pääsin päivittämään. Viikonloppu oli nimittäin normaalia pidempi ja kiireisempi, sillä tiistai oli Italiassa vapaapäivä. Siispä monet yritykset, kuten Felicen työpaikka, olivat suljettuina myös maanantaina. Olemme ehtineet viettää taas pitkän päivän Ikeassa, käyneet ystävien luona syömässä ja saaneet myös itse illallisvieraita. Tapasin myös lisää Felicen sukulaisia, nimittäin hänen setänsä perheineen, ja tietysti jäimme suustamme kiinni muutamaksi tunniksi. Vuokraisännän luonakin piti vain ”piipahtaa” kysymässä joitakin tietoja sähkösopimukseen, mutta tietysti meidät kutsuttiin peremmälle, juotettiin kahvit jne. Ovat kyllä aivan ihanan mukava pariskunta! Kävimme myös jouluostoksilla Leccossa, joulumyyjäisissä täällä Albavillassa, vanhan tavaran markkinoilla kylässä jonka nimeä en nyt millään muista… Kiirettä on siis pitänyt!

Joulumyyjäiset Albavillassa olivat aika pienet, eikä niistä löytynyt mitään, mutta markkinoilta sen sijaan jäi käteen yksi joululahja ja vanha herätyskello aiemmin ostetun kaveriksi. Taustalla on ajatus pienen kokoelman muodostamisesta: Hyllyllinen vanhoja herätyskelloja makuuhuoneen seinällä. Saa nähdä! Myynnissä oli paljon kiinnostavia vanhoja kirjoja, mutta koska kyseessä olivat virallisesti antiikki- ja keräilymarkkinat, oli kirjat hinnoiteltu myös arvonsa mukaisesti, siis hiukan turhan tyyriiksi omalle budjetille.

Kannoimme myös kotiimme sen aiemmin mainitsemani Wanhan ompelukoneen pöytineen. En oikein osaa vielä sanoa sopiiko se asuntoon, tai siihen nurkkaan johon sen nyt laitoimme, mutta eiköhän sillekin oma paikka löydy ajan kanssa. Huvittavinta muuten on, että kyseinen Singer on kuulemma vielä täysin toimintakunnossa ja kaikki osat ovat tallella laatikossa, mutta minulla ei kyllä ole aavistustakaan kuinka sitä käytetään!

Eilen tiistaina oli illalla kova tuuli, mutta viime päivät on ollut aurinkoista. Ikkunoista avautuva maisema on ollut kirkas koko laakson mitalta, järvet loistaneet sinisinä ja vuorten huiput valkoisina. Toivottavasti syyssateet olisivat pikkuhiljaa ohi ja saisimme nauttia lisää näistä kuivista ja kirkkaista talvipäivistä.

Olen lähipäivinä saanut kertoa lukuisille italialaisille, erityisesti lapsiperheille, joulupukin kodista (ja kotimaasta) sekä pukin alkuperästä ja pukin ulkomuodosta silloin ”ennen vanhaan”, ennen kuin Coca-Cola teki pukista punaisen. Oma isäni pukeutui aikoinaan perinteiseen asuun harmaine huopatossuineen ja muistan pelänneeni pukin ulkoista olemusta. Ehkä siis punainen, isomahainen ja ho-ho-ho:tteleva (allekirjoittanut keksii uusia sanoa) pukki on loppujen lopuksi parempi vaihtoehto.

Felicen koko suku tuntuu keräilevän rahoja ja niinpä olen taas saanut kyselyitä suomalaisista yhden ja kahden sentin kolikoista, joita ei tietenkään ole lainkaan kierrossa. Että veljelle tiedoksi, sisko tulee taas kolikkovarkaisiin. Vai pitäisiköhän sittenkin ostaa kokonaiset kolikkopötköt ja myydä rahoja yksittäin Italiassa kovaan hintaan… No tuskin niistä niin paljon saa että tällä bisneksellä pääsisi rikastumaan!

Ai niin, tässä taloyhtiössä voi sittenkin kierrättää muovin ja paperin eikä niitä tarvitse raahata erikseen minnekään. Niille ei vain ole olemassa laatikkoa, vaan roskat tulee nostaa muovikasseissa laatikon viereen keskiviikko-iltaisin, josta ne sitten torstai-aamuna kerätään. Paperi ja muovi noudetaan vuoroviikoin. Mahtavaa, roskien raahaaminen ympäriinsä olikin hiukan turhauttavaa. Metalli ja lasi kannetaan kylän keräyspisteelle, mutta niitä ei muutenkin tarvitse viedä usein.

Kierrätyksestä tuli muuten mieleen, että nyt voi mittauttaa vanhan tutun ekojalanjäljen lisäksi myös vesijalanjäljen täällä. Omani oli ehkä yllättävänkin suuri, hieman yli 6000, sillä emme toistaiseksi pese itse pyykkiämme, talvisaikaan käyn suihkussa vain joka toinen päivä ja vietän siellä korkeintaan viisi minuuttia, tiskaamme koneella (joka on siis käsin pesua ekologisempaa, jos astiat huuhdellaan juoksevalla vedellä) jne.

Eniten lukuuni vaikuttaa todennäköisesti lihansyönti. Arvion mukaan naudanlihakilon tuottamiseen kuluu 15000 litraa vettä, kun esimerkiksi kilon vehnäjauhoja saa 1350 litralla. En tiedä olenko koskaan maininnut tätä blogissani, mutta olin itse asiassa kolmisen vuotta syömättä varsinaista lihaa (söin siis kalaa, munia ja join maitoa) ja sen jälkeen vielä pari vuotta ilman punaista lihaa. Pitäisiköhän tätä harkita uudelleen? Olen tosin pohjimmiltani sitä mieltä, että kohtuus kaikessa riittää (jos tätä ei ajatella eläinten oikeuksien näkökulmasta). En nykyäänkään syö lihaa läheskään joka päivä. Toisaalta, ehkä voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä lihaa ostaa, vaikkei täällä mitään luomupihvejä olekaan saatavilla.

Ja ravinnosta voidaankin hypätä loogisesti liikuntaan. Felicen setä treenaa tällä hetkellä maratoniin, siis ihan kokonaiseen. Ikää on kyllä jo käsittääkseni yli 50, mutta kunto ainakin meikäläistä parempi. Felice itse on harrastanut juoksua pitkään, ja nyt kun olemme palanneet Milanosta tänne luonnon helmaan, hän aikoo taas alkaa lenkkeillä todenteolla. ”Valitettavasti” hän aikoo myös raahata minut mukanaan. Eikä siinä mitään, kuntoilisin ihan mielelläni, mutta juoksu… Minun on oikeastaan vaikea keksiä vastenmielisempää urheilulajia. Felicen mukaan se on normaalia, sillä juoksun aloittaminen on raskasta ja epämiellyttävää, henki ei kulje, rintaa pistää ja kurkkuun sattuu kaikki se puuskuttaminen. Mutta kun sen vaiheen ohittaa niin blablaablablaablaa…

Mutta kun meikäläistä ei oikein houkuttele tuo aloitusvaihe. Viimeksi kun kokeilin juosta kävelylenkin lomassa, taisin pystyä ehkä 50 metriin jonka jälkeen olin lähes sydänkohtauksen partaalla. Olen kyllä harrastanut joogaa ja pilatesin kuten blogissani olen aiemminkin maininnut, ja nämä lajit kehittävät notkeutta ja voimaa, mutta sydän ja keuhkot eivät niistä kehity (ja sen kyllä huomaa kun joskus joutui vaikkapa juoksemaan bussipysäkille, vaikka kroppa muuten olisikin ollut ”timmissä” kunnossa). Siis mitä tehdä? Kyllä minuakin houkuttelisi ajatus pystyä joskus vaikkapa puolimaratoniin. Ei kai tässä siis muu auta kuin käydä lenkillä ja jaksaa ensin minuutin, sitten kaksi, sitten kolme… ja niin edelleen. Wanted: Oikea hengitystekniikka.

Tulipa taas paatostettua. Internetyhteydestä ei luonnollisesti ole kuulunut vielä mitään. Tänään aion muuten leipoa pipareita, sillä löysin sitten lopulta suuresta supermarketista (Carugaten Carrefour) sitä kunnollista tummaa siirappia. Tällä kertaa koitan muistaa kuvata piparit, kun se pullien kohdalla unohtui. Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille, älkää stressatko liikaa jouluostoksia, -ruokia, -siivousta ja sitä rataa!

Joulupuu on rakennettu

Joulukuusi on saanut paikan olohuoneesta. Se on Italialaiseen makuun ehkä tylsä, sillä heidän kuusensa koristellaan vilkkuvin värivaloin. Kynttilänmuotoisia valoja ei ole saatavilla ja löysimme vain yhdenlaisia ”normaalinvärisiä” valoja. Kuusesta tuli kuitenkin kaunis punaisen ja hopean sekoitus. Tähden tilalle latvaan voi täällä laittaa sellaisen kummallisen tötterön, päätimme kuitenkin jättää latvan paljaaksi.

Muissa kuvissa tällä kertaa jouluasuun puettu eteinen ja ei-enää-niin-oranssi keittiö, molemmat kuvat saa hiukan suuremmaksi klikkaamalla. Eteisen seinälamppujen väliin on tarkoitus laittaa poikittain suuri peili, kunhan budjetti venyy sellaisen ostamiseen. Koko asunnon huonekalujen osto ja muu sisustaminen on ollut aika mittava investointi, joten jotakin jää kyllä myöhemmin hankittavaksi.

Keittiöstä ei kuvassa näy kuin yksi nurkka, mutta kaikkiaan siitä tuli valkoisena oikein nätti. Erityisesti tykkään tuosta virittämästäni ”pyykkinarusta”, jossa roikkuvat patalappu ja patakinnas! Ruokapöytä ja tuolit tulivat muuten asunnon mukana.

Kaikki huonekalut on nyt koottu, paitsi että Felice oli ensimmäisellä Ikea-reissullaan napannut olohuoneen hyllystöön kolmet puuovet ja yhdet lasiset, kun pitäisi tietysti olla kaksi + kaksi. Noh, lauantai siis TAAS Ikeaan ja vaihtamaan ovet.

Ja sitten sisustusasioista eteenpäin. Viikonloppuna saamme vieraaksemme Felicen ystävät, nyt kun asunto on suurin piirtein valmis. Minulla on siis edessä ruoanlaittourakka. Ajattelin tarjota priminä makaronilaatikkoa! Tuttua ja turvallista pastaa, mutta silti jotakin erilaista ja suomalaista. Toivottavasti tykkäävät.

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä, mutta minua vaan nukutti ja nukutti. En siis käynyt nauttimassa ulkoilmasta, vaan tyydyin ottamaan päikkärit ja löhöämään sohvalla… huoh. Noh, illalla suuntaamme Felicen vanhemmille syömään ja pääsen päivittämään tämän blogiinkin.

Joululahjoista on syntynyt lievä stressi. Tilanne tällä hetkellä: 1/6 lahjoista ostettu. Tuntuu kuin sisaruksillani olisi jo kaikkea enkä millään keksi heille ostettavaa! Toivottavasti teen löytyjä sunnuntaina, silloin menemme nimittäin vanhaa tavaraa myyville markkinoille. Ideoita otetaan myös vastaan, jotakin italialaistahan sen pitäisi olla.

Tänään on täysikuu ja se näkyy kauniisti ikkunoista vuorten yllä. Yritin saada siitä kuvankin, joka ei nyt ehkä mitenkään erityisen hyvin onnistunut mutta laitan sen tähän kuitenkin. Tämä on napattu keittiön ikkunasta, klikkaamalla saa taas suurennettua hiukan.

Puhelinasentaja kävi eilen ja nettiyhteyden PITÄISI tulla kuukauden sisällä. Niinpä niin, katsotaan josko helmikuussa pääsisi surffailemaan. Siitäkin huolimatta päivitystä luvassa toivottavasti viikonloppuna. Hauskaa loppuviikkoa!